Meille syntyy pian pentuja! Lotalla on jo 58. vrk menossa, sillä on maito laskenut, ja maha laskenut.

Vielä se syö ihan kivasti, joten ei ehkä tarvitse pelätä pentujen vielä huomenna syntyvän. Mutta ei tässä enää kauaa mene. 

Lotalla on siis ultrattu olevan 3-4 pentua. Siltä se suunnilleen näyttääkin. Kerttua taas ei ole ultrattu, mutta sillä on nyt jo samankokoinen maha kuin Lotalla, ellei isompikin. Ja Kertulla on vielä reilu kaksi viikkoa jäljellä. Joten uskompa, että Kerttukin ainakin neljä pentua saa.

Meillä on myös muutaman päivän täällä morsmaikku Fanin luona kylässä, joten odotettavissa on myös fanilapsia lisää maailmaan. Mikäli kaikki sujuu hyvin.

 

Mulla itsellä on nyt kamala näyttelyinnostus meneillään. Yritän koko ajan keksiä näyttelyitä mihin lähtisin. Lähinnä Suomessa, kun nyt on sen verran noita pentujuttuja, etten paljoa pysty ulkomaille venymään. Katselen kovasti myös agikisoja Fanille, ilmotinkin jo kaksiin kisoihin, ensi kuussa mennään Hyvinkäälle ja Pyhtäälle.

Mulla vaan toi työ haittaa hiukan harrastuksia, kun oon aina viikonloppuisin yöt töissä, niin ei meinaisi joka viikonloppu jaksaa vielä päiviä viettää näyttelyissä tai kisoissa. Hyvinkään kisoissa olikin ihanasti mini-ykköset keskellä päivää.

 

Seuraava näyttely, mihin olen menossa, on Tampere KV, jonne on ilmoitettu ennätyksellisesti yli 100 russelia. Meiltä lähtee tekemään Suomi-debyyttiään Dante, sekä junnudebyyttiään Danten puolisisko Mimmi. Mimmin lisäksi olen luvannut esittää myös pari muuta koiraa. Tietääkseni Mimmin lisäksi kehään on ilmoitettu kaksi kasvattiani. Kivaa!

Toivottavasti mahdollisimman moni Tampereelle tulija ottaa kameran mukaan ja kuvaa russeleita, nyt kun niitä on näin paljon ilmoitettu paikalle.

Täytyy itsekin ottaa kamera, ja kuvata nin paljon kuin ehdin. Valitettavasti olen tosiaan aika monessa luokassa itse kehässä. Tosin, on mulla kai muutamia apulaisiakin mukana, että ehkä he saavatkin toimia kuvaajina!

 

Pakko muuten hehkuttaa, että vaikka meillä on juoksunarttu talossa, niin Fanin tiistain treenit meni aivan mahtavasti! On se kyllä vaan upea koira! Se on nykyään treeneissä ottanut kontaktit lähes aina tosi hyvin radallakin. Etenkin puomilla, A:ta on otettu nyt kyllä luvattoman vähän. Mut saa nähdä kuin käy sitten kisoissa.

Aikaisemmin mainitsemieni kisojen lisäksi meinasin lähteä Fanin kanssa ainakin noihin Helsingin pääsiäisskaboihin, niissä kun on ykkösillekin kahtena päivänä kaksi starttia.

 

Muuten mun elämä on taas yhtä myllerrystä. Olen tässä useana vuonna huomannut että helmi-maaliskuu on sellaista aikaa kun ihmiset möyrii ulos koloistaan, ja ovat paljon sosiaalisesti aktiivisempia kuin synkän talven aikana. Saa nähdä mitä tästä taas seuraa. Kertoilen tarkemmin, mikäli jotain oikeasti mullistavaa tapahtuu. (Tuskinpa..)

 

Koirajuttua on pakko vielä yhden Mustin verran kertoa.

Musti on siis tuo Gingerin pentu, joka menee mun isälle. Valitsin sen pääasiassa luonteen perusteella, mutta myös siksi että se oli jo pentuna älyttömän tasapainoinen rakenteeltaan.

Noh, Musti on kyllä oikeasti TOSIrusseli, kuten Hobben pennut yleensä ovat olleet. se touhottaa koko ajan kun mikäkin pöljä. Se on jo alle kuusiviikkoisesta tullut luokse kun sitä huutaa nimeltä. Se malttaa jo aika hyvin istua ja odottaa, että saa huomiota. ja se on hirmuisen sievä.

Rauhoittuminen on kyllä Mustille vieras käsitys. Äsken yritin opettaa sitä nukkumaan sylissä, niin aina kun irrotin käden siitä, se hyppäsi sylistä pöydälle ja näppikselle. Lopulta se onneksi kävi maate ja nukahti. Mutta se on kyllä melkein yhtä paha kun Fiini pentuna. Fiinihän jo tuossa muutaman kuukauden iässä pääsi pöydälle kuin pöydälle. ihan omatoimisesti.

Ja tiistaina, ennen treenejä kävin Kärkkäisellä (uusi tavaratalo täällä). Pennut oli boksissa ja Fani vapaana autosa. Ja kun tulin takaisin, Musti oli Fanin kanssa vapaana autossa, ja häkin ovi kiinni. Siinä boksiss on katossa sellainen tuuletusluukku, josta Musti ilmeisesti oli kiivenyt ulos. No, eipä tuollainenkaan ollut mun mieleen juolahtanut.

Reipas ja ihana pentu <3

 

*Muoks*
Apuaaaah! Meinasin kokonaan unohtaa kertoa mun päivän kohokohdasta! Mun ihana kaveri pyysi mua sen perheen ja ystävien kanssa pulkkamäkeen! Oli aivan täydellinen pulkkamäkikeli, ja mä laskin pulkalla, stigalla ja liukurilla, kaikilla, ja oli ihan huippuhauskaa! Fiini oli mukana, ja se juoksi aina pulkan perässä. Fiinilläkin oli hauskaa, tosin se oli hiukan pöllämystyneen oloinen. Luulen että pieni koira mietti pienessä päässään, et mikä hiton juttu tää on ku äippä viilettää mäkeä tuhatta ja sataa, ja pitää hirveetä räminää mennessään! Mutta Fiinille on ihan sama, se nautti kun se sai juosta mäkeä alas ja ylös!

Loppuun vielä kuvaterveisiä kasvatiltani Pelleltä, Eestistä: