Hetki tyyntä... (4.3.2006)

Nyt kaikki tuntuu taas järjestyvän, kuin itsestään. Jännä, tuntuu että aina käy niin.

Minulla on uusi työpaikka (joka tällä hetkellä siis tuntuu suhteellisen hyvältä asialta, palaan aiheeseen tuonnempana.), Löysin hevoselleni vihdoin, pitkällisen etsinnän jälkeen juuri oikeanlaisen vuokraajan, ja talouskin on tällä hetkellä kunnossa, ja työn myötä siis tulevaisuudessakin ilmeisesti.

Sain siis sen työn, kuten arvasinkin. Tästä eteenpäin työskentelen matkapuhelinliikkessä myyjänä. Meitä on kaksi myyjää, ja olemme työskennelleet ennenkin yhdessä ja tulemme todella hyvin toimeen. Enää stressaa niin paljon työajoistakaan, kun vihdoin löysin Maunolle vuokraajan. Hevonen siis saa liikutusta, vaikken itse aina tallille pääsisikään. Lisäksi pääsimme tallinomistajan kanssa sopimukseen, että voin käydä tallilla myös myöhemmin illalla jos siltä tuntuu. Nyt siis tuntuu ihan hyvältä että otin sen työn vastaan. On sitä paitsi aika kivaa, että vastaamme myymälästä kahdestaan.

Huomenna on ensimmäinen työpäivä. Mun pitäisi olla jo nukkumassa, mutta en osaa nukkua. En jännitä huomista, mutta pelkään nukkuvani pommiin. Se olisi kamalaa. Jännitysmomenttia lisää myös se, että tallinomistaja saattaa poksahtaa hetkenä minä hyvänsä. Jos hän lähtee laitokselle tänä yönä, täytyy minun mennä aamulla ennen töitä ruokkimaan hevoset. Hän lupasi soittaa jos lähtö tulee. Jännittävää.

Vaikka minua ei nukutakaan, en jaksanut enää kirjoittaa pöydän ääressä, vaan otin näppiksen sängylle ja kirjoittelen "mukavasti".

Fani tuli näppiksen viereen makoilemaan. Nojailee minun tyynyyni ja tuijottaa minua ja näppistä. Välillä sen silmät painuvat umpeen, ja sitten se avaa ne taas, ja vaihtaa asentoa. Hetken se saattaa keimailla, kääntyy sitten selälleen, ja alkaa heiluttaa etutassua. Se tarkoittaa sitä, että minun pitää läpätä tassua omalla "tassullani". Se on Fanin oma bravuuritemppu, josta se on hyvin ylpeä. Tästä syystä ajatus on katkennut muutaman kerran aika pahasti, kun olen jäänyt katselemaan tuota söpöläistä. Nyt se on käpertynyt tuohon viereen nukkumaan. Muut nukkuvat selkäni takan jalkopäässä. Fani on varmasti kaikkein eniten kiinni minussa. Se osaa olla ilman minua, mutta silti se tarkastaa vähän väliä että olen paikalla. Suurimman osan ajasta se kuitenkin mieluiten on ihan lähellä minua.

Koirat.. heh, tuntuu että elämäni on loppupeleissä pelkkiä koiria. Nytkin suunnittelemme ystäväni kanssa ulkomaanmatkaa. Ja ulkomaanmatkaahan ei voi tehdä ilman että se liittyisi koiriin, joten aiomme mennä kaupunkiin jossa "sattumalta" on koiranäyttely juuri silloin. Hauskinta asiasta tekee se, että kun olen kertonut usealle ystävälleni olevani lähdössä ulkomaanreissulle, niin kaikki ovat ensimmäiseksi kysyneet "Ai koiranäyttelyyn?" Hauskaa, sillä en ole käynyt aikaisemmin ulkomaisessa koiranäyttelyssä kuin kerran. Ystäväni pitävät kai jo itsestäänselvyytenä, että elämäni pyörii vain ja ainoastaan koirien ympärillä. Kuinkahan pahasti he mahtaisivat järkyttyä, jos jonain päivänä ilmoittaisin lähteväni 2 viikon rantalomalle, jolla en aio tuhlata ajatustakaan koirille. Eivät varmasti uskoisi minua. Vaikka itse en pidä sitä lainkaan mahdottomana vaihtoehtona. Itse asiassa haaveilen sellaisesta matkasta jatkuvasti. Ehkä jonain päivänä.. edes viikoksi. Kunhan nyt tämä reissu saadaan alta pois. Taytyykin alkaa katselemaan seuraavaksi Espanjan näyttelykalenterie.. eikun...
No, nyt vaan toivotaan, että löytyy sopiva matkapaketti majoituksineen ja kaikkineen. Niin, ja tietysti että saan pari päivää vapaata töistä.

Huomenna siis on töitä. Torstai on vapaapäivä. Silloin lähden kaupoille. Ostan koirille jotain kivaa. Sekä jotain tarpeellista. Aion ostaa myös hevoselle jotain uutta. Ehkäpä ostan itsellenikin jotain pientä kivaa. Ehkä jotkut kivat vaatteet risteilyä varten. Torstaina aion myös siivoilla kotona. Täällä on kyllä suhteellisen siistiä jo valmiiksi. Aion kuitenkin tiskata vielä kaikki tiskit, imuroida huolellisesti, ja pestä lattiat. Koiranhoitajani mahtaa olla yllättynyt, kun hänellä ei olekaan siivottavaa. Hänellä on ollut tapana siivoilla täällä kun olen ollut matkoilla.

Perjantaina olen puoli päivää töissä, ja sen jälkeen lähdemme siis risteilylle koiraihmisten kanssa. Pääsemme pitämään hauskaa laivalle, kuitenkin niin että se liittyy koiriin. Itselläni on suuri kynnys lähteä risteilylle, mutta kun russeliristeily tuli puheeksi, niin olin heti valmis lähtemään. Yllättäen, voisi moni ystäväni varmasti sanoa.

Nyt voisin kokeilla vaikkapa torkkumista. jos en nuku kovin syvää unta, heräänkin paremmin. Vai keittäisinköhän vielä kupposellisen teetä..

Toivottavasti tämä tyyni ei enteile myrskyä

Hetken mieliala : iloinen
Kuuntelen : Uni-joey pauhaa taustalla jo valmiiksi
Tällä hetkellä yllättävän tyytyväinen Nora