Toisinaan tulee hetkiä jolloin tekisi mieli heittää koirankasvatushaaveet ikkunasta pihalle, leikkauttaa vaikka kaikki omat koirat ja pitää niitä kotona peiton alla mamman pikku mumeleina. (Viimeistä kyllä teen koko ajan.)
Koiran kasvattajana oleminen ei todellakaan ole helppoa.. Moni ei sitä varmaankaan usko.
On otettava selvää niin monista asioista, sairauksista, genetiikasta, rakenteesta, suvuista, ja ties mistä. Ja sitten olisi koko ajan yritettävä pysyä ajan tasalla. Tietysti ohessa pitää ehtiä hoitamaan kaikki muu elämä.
Eikä siinä mitään, minusta se on mielenkiintoista. Olen ottanut selvää monista sairauksista, tutkinut niitä, selvitellyt muiden rotujen näkemyksiä näistä sairauksista, yms. Olen myös jonkin verran tutustunut perinnöllisyyteen, joka on muuten vaan aina kiehtonut minua. Tutkiskelen myös mielelläni koirien sukuja, ja mietiskelen, mistä voisi löytyä uutta verta. Mietin myös toisinaan omien koirieni jalostusta useita sukupolvia eteenpäin. "Jos yhdistän tämän koiran tähän koiraan, niin mihin linjaan voisin yhdistää niiden pennun, jne."
Mutta sitten, kun olet ottanut asioista selvää, niin eläinlääkäreiltä, muilta kasvattajilta, kuin omien koiriesi kasvattajiltakin, ja tunnet jo tietäväsi jotain, niin mitä vielä! Varmasti siinä vaiheessa tulee joku "tosi perehtynyt" koiranomistaja selittämään kuinka sinun pitäisi tehdä jalostusvalintasi aivan erilailla, ja kuinka oikeastaan et edes tiedä mistään mitään, ja tuskin olet edes vaivautunut ottamaan selvää!
Niinpä niin. Me jotka kasvatamme koiria, astutamme nartun vaan jollain uroksella, sitten syntyy pennut, ja ne myydään eteenpäin.. Näin tuntuu moni ajattelevan. Ja sitten meitä on hyvä neuvoa.
Hiukan kuohuttaa tällaiset asiat.
Toinen ikävä puoli on koirapiirit. Koirapiireissä on usein kateutta kilpahenkisyyttä ja suoranaista ilkeilyäkin. Pahimipia ovat ehkä kuitenkin "selkäänpuukottajat".
Tänään viimeksi kuulin kun eräs ihminen, joka yleensä on oikein mukava minulle, oli haukkunut koirani aivan lyttyyn. Tuntuu pahalta, vaikka se on tietysti vain sen ihmisen mielipide.
Nyt täytyy varmaan taas koittaa kasata itseään vetää syvään henkeä, ja miettiä josko kuitenkin jatkaisi koirien kasvattamista. Kun on jo joitain mielenkiintoisia tulevaisuuden suunnitelmiakin vireillä...Kaikkea ei jaksa pitää sisällään, joskus kuohuu ylikin.
Hetken mieliala : raivostunut
Vaihteeksi totaalisen tympääntynyt Nora
Kommentit