Lunta on joka puolella, aivan älyttömästi. Koko ajan myrskyää vaan.

Sain vihdoin tänään vaihdettua nastat autoon. ei ollut edes iso homma, mutta kun se oli niin vaikea aloittaa, mukamas.

Illalla kävin myös tapaamassa Fanin poikaa Fanin ensimmäisestä pentueesta. Oli vallan ihastuttava otus. Hauska paksu pieni pörrökasa. Näytti todella kivalta ainakin tässä vaiheessa. Tulevaisuus näyttää mitä pojasta mahtaa kasvaa.

Nyt Frasse on kotiutunut jo hienosti uudelle maalle. Tuskin enää Suomea edes ymmärtäisi. Ja juuri kun tästä järkytyksestä oli selvitty, lähtee toisestakin pentueesta yksi lapsi ulkomaille. Toisaalta aika hurjaa, kun niitä sitten näkee kovin harvoin. Mutta toisaalta melko mukavaa ja jännittävää, kun kasvatteja asuu muuallakin kuin Suomessa. Ja molempien omistajat kyllä pitävät yhteyttä.

Pikkupennut voivat hyvin. Ne syövät jo paljon kiinteää, tulevat aika lailla jo toimeen omillaan. Emä tosin hoitaa niitä edelleen kuin pienen pieniä vauveleita. Niiden kasvua on ollut jännittävä seurata, etenkin kun vanhemmat ovat keskenään kovin eri tyyppisiä. Toistaiseksi näyttäisi, että pennut ovat perineet enemmän isänsä ominaisuuksia kuin emänsä. Toisaaltahan tämä pentue on lienästi myös sukusiitetty, joten tyyppi on sitäkin kautta voinut vahvistua. Vaikea tietysti tässä vaiheessa sanoa mitään, aika näyttää.

Ihmissuhteet muuttuvat koko ajan kai vain mutkikkaammiksi. Yritin selvittää asioita, mutta uskon sotkeneeni niitä entisestään. Mä olen tosi huono näissä jutuissa. Luulen että tämä juttu on melko turhanpäiväinen. En usko sen muuttuvan miksikään enää. Harmi, pitkästä aikaa taisin vähän tykästyä. Toisaalta ehkä ihan hyvä. Parisuhde voisi tässä vaiheessa olla vihonviimeinen taakka. Tai sitten ei..

Vaikka, mistä senkin tietää, jotenkin tuntuu että asiat menee nykyään aina niin omituisesti, että kaikki mitä odottaa heittää kuperkeikkaa.

Kamalan vaikeaa yrittää päätellä mitä toinen ihminen ajattelee. ja kun puhuminen tuntuu toiselle osapuolelle olevan ainakin toistaiseksi kovin vaikeaa, niin pakko vain yrittää arvuutella. Tai odottaa että jotain tapahtuu, taas.. Mulla ei kyllä ole mikään kiirekään saada selvyyttä tähän asiaan. Jotenkin luulen että kaipaan edelleen aikaa sulatella tätä.

Tällaiset jutut on muuten parasta antia blogissa, varsinkin kun niitä lukee vuoden parin päästä ja hymy huulilla muiostelee menneitä :)

Terveisiä tulevaisuuteen!

Hetken mieliala : iloinen
Nora, tulevaisuuden menneisyydestä