...Yllätykset siis sen kuin jatkuvat.

Eilen aamulla sain tekstiviestin, että minun on mahdollisuus saada elämäni mies takaisin! En oikein tiennyt miten suhtautua.

Oikein arvattu, kyse on taas jostain elukasta, tällä kertaa hevosesta. Myin pari vuotta sitten ponivarsan, joka oli melkein oma kasvatti. Aivan mahtava pikkuori, joka vaikutti siltä että siinä voisi olla kapasiiteettia vaikka mihin. Omistin silloin kuitenkin kaksi ponia, ja olosuhteiden pakosta toinen oli myytävä.

Siitä päivästä lähtien kun Rokki lähti, olen myymispäätöstä katunut. Olen miettinyt kuinka hienoa olisi kasvattaa omasta "vauvasta" oma kilpaponi.

Nyt minulle sitten tosiaan tarjoutui tilaisuus korjata tilanne. Voisin ostaa Rokin takaisin suht kivalla hinnalla.

No, minullahan on Manu, enkä edelleenkään pysty pitämään kahta hevosta yhtä aikaa. Joten oli päätöksien aika. Soitin ystävälleni, ja kerroin tilanteesta. Kaverini sanoi: "Olet nyt 2-vuotta katunut sen myymistä, jos nyt et osta takaisin, kadut asiaa seuraavat 20 vuotta."

Niin se sitten päätös syntyi. Manu ohn nyt myynnissä, ja puhelin soi kuumana, kauheasti on kysyntää. Pahalle tuntuu, mutta tällaista tämä on. Parin viikon päästä menen katsomaan ja kokeilemaan Rokkia. Eiköhän se ihan hyvä ole. Kemiat ainakin varmasti pelaa, jos ei muuta.

Odotan innolla Rokin tapaamista, ja vähemmän innolla Manun myymistä. Kuitenkin, tällä hetkellä on yksi erittäin potentiaalinen ostajaehdokas. Jos sinne menee niin hyvä on!

Ei voi muuta sanoa, kuin että näin se elämä heittelee! Katsotaan nyt kuinka mahtaa käydä.

Nyt on vaan kamalaa kun näin paljon kaikkea tulee taas yhdellä kertaa, ja sitten pitäisi pakertaa töitäkin kauhealla vimmalla, tuntuu ettei voimat riitä kaikkeen. Huomenna onneksi vaan töitä, sitten vapaata la-ma. Lauantaina menen katsomaan koiranäyttelyä. Tällä kertaa en mene yhdenkään koiran kanssa kehään. Yritin kyllä yhdelle russelistille apuani tyrkyttää, mutta hyvä vaan ettei kelvannut. Tällä kertaa haluan ihailla koiria ihan rauhassa kehän laidalta, ja ottaa vaikka valokuvia. Tapaan myös tytön, joka olisi halukas auttamaan koirieni hoidossa, ja katsotaan nyt pelaako kemiat yhteen. Se olisi kyllä hieno homma, sillä koirilla olisi varmasti paljon tehtäviä annettavana hänelle :)

Mutta katsotaan nyt kuinka käy.

Sunnuntaina suunnittelin lähtevni ajelemaan Pirkanmaalle, koiratapahtumaan sinnekin. Hullu kun hullu. Ja sen jälkeen kun pääsen kotiin, onkin jo agilitytreenit. Ja niiden jälkeen pitää mennä pikaseen nukkumaan, kun äiti tulee maanantai aamuna hakemaan mut kotoa ja lähdetään Helsinkiin shoppailemaan..

Ehkä tämä tästä..

Hetken mieliala : hämmentynyt
Nora, jolla alkaa olla taas takki tyhjä