Se on ihan käsittämätöntä kuinka paljon ajatuksia mun aivoissa liikkuu. Olen aina ollut mietiskelijä/pohdiskelija, mutta hyvin adhd -sellainen. Tunnin sisällä ehdin ajatella kymmeniä asioita halki pomppien vähän väliä asiasta toiseen.
Äsken kotimatkallakin mietiskelin koiria - niiden kasvatusta, ja sen monimutkaisuutta; miehiä - niiden ainaista omituista käyttäytymistä; ystäviäni - niiden tärkeyttä; jopa tätä blogia - sitä etten eilen kirjoittanut, ja kirjoittaisinko vielä nyt yöllä.
Nyt tuntuu siltä kuin aivot olisi juosseet maratonin, enkä ainakaan tunne itseäni yhtään fiksummaksi ainoankaan asian suhteen. En edelleenkään tiedä teenkö koirien suhteen oikeita ratkaisuja. En edelleenkään ymmärrä miksi se tietty mies silloin kerran käyttäytyi niin kuin käyttäytyi, tai olisinko voinut kenties asian eteen jotain tehdä. En vieläkään tiedä kohtelenko ystäviäni tarpeeksi hyvin, tai miten voisin kohdella heitä paremmin. Ja tämä blogi.. tässähän tämä tulee, eikä taida juuri järjen häivää olla.
Toisaalta tuntuu kivalta että oli aikaa taas rauhassa mietiskellä asioita. Tuntuu että koko ajan on niin paljon tekemistä, tai ihmisiä ympärillä, jos ei muuten niin sähköisesti, ettei jää aikaa mietiskellä asioita ihan itsekseen.
Nuorempana muistan mietiskelleeni asioita aina sängyssä ennen nukahtamista. Saatoin valvoa petiin menon jälkeen parikin tuntia kun pohdiskelin kaiken maailman asioita. Välillä jopa kuvittelin mielessäni kaikenlaisia juttuja, jotka auttoivat saamaan ahdistuksen pois. Minulla on aina ollut hurjan hyvä mielikuvitus, yksi ainoana lapsena olemisen luontaiseduista.
Tietystihän voi olla, että kun minulla nykyisin on helpompaa, ei ahdista enää niin monet asiat, ei ole niin kamalaa stressiä ja paineita kuin nuorempana. (Kamalaa muuten jälkeenpäin ajatella että on noin henkisesti rankan lapsuuden elänyt.) Niin voi olla, ettei tarvitsekaan enää pohtia, ja mietiskellä asioita enää niin vakavissaan. Eikä tarvitse paeta todellisuutta mielikuvitusmaailman syövereihin. Tiedä häntä.
Joka tapauksessa yritän nyt ottaa joka päivä edes sen pienen rauhoittumishetken jolloin voisin edes pikkasen ajatella asioita. Oli se sen verran mukavaa kuitenkin pitkästä aikaa.
Huomautus: Unen aikana aivot saavat onneksi palautua rasituksesta.
Mieliala: hämmentynyt
Nytsoi: Oman pään sisällä sinkoilevat sekalaiset ajatukset.
Allekirjoitus: Nora, valmis höyhensaarille
Kommentit