Onpa taas yksi niitä hetkiä, jolloin ei tiedä oikein mitä ajatella, tai tuntea.

Kaikenlaisia tuntemuksia velloo ympäriinsä. Iloa, kiukkua, onnea, harmia..

Viimeiset kaksi päivää on ollut niin vuoristorataa, että eipä juuri voi kun ihmetellä. Sattuu ja tapahtuu enemmän kuin tarpeeksi.

Eilen lähdin ajamaan autolla Marian parkista kaverit kyydissä. Risteyksessä oli sitten poliisit, jotka päästivät minut edelleen. Poliisiauto seurasi meitä toiselle puolen keskustaa, kunnes sitten hyppyrimäkien tietämillä pysäyttivät. Ihmeellistä. Sitten puhallutettiin, ja katseltiin ajokorttia ja rekisteriotetta. Kaikki hyvin, kunnes:
"Sun ajokortti on mennyt umpeen."
Selitin ystävällisesti, että koneelta pitäisi löytyä jatkoaikaa, kun uutta korttia on jo haettu, mutta en ollut sitä vielä noutanut. Sitten odoteltiin, että asiaa tarkastetaan koneelta. No, eihän sieltä mitään tietoa löytynyt. Aika pitkään saatiin siinä jutustella poliisisetien kanssa, ennen kuin toinen sanoi:
"No, ehkä me nyt sitten uskotaan, mutta jos valehtelet, niin sakko tulee perästä." Juu, niin tietysti.

Seuraavana päivänä, siis tänään, hain sen uuden kortin sitten. Kysäisin siinä samalla virkailijalta, että miten on kun piti näkyä, että on jatkoa, mutta eilen kävi sitten näin. Hän luki minulle koneelta sanasta sanaan sen tekstin, ja varmisti että siellä on merkintä asiasta. Ihmettelin edellisillan tapahtumaa vielä, niin virkailija vastasi: "No, ne ei osaa lukea."
Tuli siinä sitten vaan mieleen, että olisikohan poliisikoulun vaatimuksia syytä nostaa, tai ainakin laittaa lukutaito sinne suhteellisen ensisijaiseksi vaatimukseksi..

No, ei tässä vielä kaikki. Päätimme ystäväni T:n kanssa lähteä ajelulle Numelaan. Ilma oli ihana, aurinko paistoi, taivas oli täysin pilvetön, ja mikä hauskinta, kesärajoitukset oli tulleet!

Eipä sitä iloa sitten kauan kestänyt. Hetken matkaa saatiin ajaa 120 lasissa, kunnes yhtäkkiä:
"POKSphiuuuuuuff"
jaaha, rengas puhkesi. Rauhallisesti siinä ajoin sitten auton tien sivuun, laitettiin hätävilkut päälle, ja T lähti viemään kolmiota. Kerkesin nostaa päätä hiukan takakontista kun jo edessäni seisoi joku mies, joka kysyi, että onkos meillä jokin hätänä. Kun sain selitettyä hänelle puhjenneesta ja renkaasta, jne. ei mennyt aikaakaan kun hän oli jo täydessä työntouhussa vaihtamassa rengasta. Polteltiin T:n kanssa tupakit siinä tien varrella, kun jo päästiinkin takaisin tien päälle. (Sivuhuomautuksena: tuolla miehellä oli ihan älytön auto, sillä voi ajaa ihan missä vaan! Siellä hän peruutteli sillä ojan pohjaa ja piennarta pitkin tuosta noin vaan.) Nummelan reissu toki piti unohtaa, vararenkaalla kun ei kovin pitkälle viitsi lähteä. Jep, ja tämä siis tietää huomiselle renkaidenvaihto-operaatiota.

Olipa tuossa välissä onneksi jotain ihan mukaviakin tapahtumia.
Tänään illalla menimme kavereiden kesken Taalaan katsoaan Idolsia, ja oli oikein kiva ilta. Aikamoinen tunnelma. Mitenhän mahtaa olla ensi perjantaina samassa paikassa, kun  on finaali. Vai matkaavatkohan ihmiset ihan paikan päälle. En siis itse ole mitenkään selvitellyt, että myydäänkö sinne lippuja vai kuinka tuo menee.

Luulenpa, että koitan mennä petiin ja nukkua kaiken sekavan pois mielestäni (todennäköisesti näen vielä todellisuuttakin sekavampia unia vain), ja herätä huomenna uuteen aamuun. Toivon mukaan huomenna menisi vähän jo paremmin.