(Kirjoitin aiemmin merkinnän, mutta tietokoneen tiltatessa se katosi taivaan tuuliin.)

Kaikki oli ihan hyvin, kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain ja koko pakka meni sekaisin. Ajatukset poukkoilee päässä, en tiedä lainkaan mitä ajatella, onko hyvä olla, vai ei. Eikä kukaan ole jaksanut oikein nyt edes kuunnella tai auttaa.

Miten voikin yksi ihminen ja yksi päivä saada kaiken jotenkin niin sekaisin. Olin ihan tyytyväinen kaikkeen, minkään ei olisi tarvinnut muuttua, mutta nyt en enää tiedä mitä ajatella.

Mitään kamalan mullistavaa ei tapahtunut. Kyseessä on ihminen, jonka olen tuntenut jo kauan, ja joka on aina ollut todella mukava ja ihana, enkä koskaan ole pitänyt mitenkään epätodennäköisenä, etteikö meidän välillämme joskus voisi mahdollisesti olla jotain. Jotenkin vaan kaikki meni ihan väärin. Ei sen näin pitänyt mennä, ei mun mielestäni, eikä käsittääkseni myöskään hänen mielestään.

Mä aina ajattelin, että jos jotain tapahtuu, se tapahtuu niin että me tutustumme hiljalleen paremmin ja paremmin, etenemme sitten sitä muka johonkin suuntaan, ja asiat menee omalla painollaan.

Nyt kuitenkin tuntuu että kaikki tapahtuu ihan liian nopeasti ja mulle iskee paniikki. Nyt en yhtäkkiä tiedä mitä ajatella, mitä haluan tai mitä haluta. Vielä vähemmän tiedän mitä hän haluaa. Enkä ole edes varma haluanko tietää. En osaa ajatella yhtään miten reagoisin, ajatteli hän sitten positiivisesti tai negatiivisesti. Ehkä parempi etten saa koskaan tietää, tai ehkä ei. En osaa päättää.

Tällä hetkellä seuraavan askeleen ottaminen tuntuu kovin vaikealta ajatukselta. En ehkä halua mennä yhtään pidemmälle, ja kuten sanoin aikaisemmin, en todella tiedä haluaako hänkään, tämä on vaan mu omaa sekavaa ajattelua.

Noin muuten viikonloppu oli oikein piristävä, ja nyt tuntuu hyvältä palata takaisin arkeen. Torstaina meille tulee työharjoittelija. Hänen täytyy tehdä harjoittelu kennelissä, mikä on musta vähän hassua, kun en miellä tätä kotiani miksikään varsinaiseksi kenneliksi. Onneksi sattuu olemaan edespentuja juuri tällä hetkellä. Toivottavasti nyt vaan keksitään paljon puuhasteltavaa, ettei aika käy pitkäksi. Suurin osa hänen harjoittelustaan kyllä sattuu minun syyslomalleni, joka on toisaalta hyvä, jotta voin mahdollisimman paljon "opastaa" häntä kotona, mutta toisaalta olisin voinut syysloman aikana puuhata myös jotain, esim. reissata. No, näin tällä kertaa.

Joka tapauksessa, melko mielenkiintoinen viikko tulossa, joten ehkä en ehdi edes stressata tätä tilannetta, ellei HÄN satu kävelemään vastaan, joka ei ole ollenkaan mahdottomuus...

Tervetuloa mun elämään, se on yhtä kaaosta

Hetken mieliala : hämmentynyt
Nora (numeroa liian pieni)