Viime vuoden lopulla tapasinerään miehen kahden vuoden jälkeen sattumalta. Se oli aika erikoinen tilanne. Meillä ei ollut juuri mitään historiaa takana, emme oikeastaan edes tunteneet kovin hyvin, mutta silti tiesimme toisistamme yllättävän paljon, meillä oli paljon puhuttavaa, ja selkeästi meidän välillä oli jotain. Emme sopineet jatkosta mitään, vaikka tämä mies pari kertaa koittikin kepillä jäätä.

Tämä tapaaminen jäi kuitenkin minun mieltäni kaivertamaan pitkäksi aikaa. Mietiskelin mehdollisuuksia saada häneen yhteyttä, yms. En kuitenkaan alkanut selvitellä asiaa sen kummemmin.

Taas ihan muutama viikko sitten tämä tapaus palasi taas mieleeni, ja mietin että pitäisi häneen saada otettua yhteyttä.

Eilen sitten satuin juttelemaan erään tutun pojan kanssa, ja selvisi etytä hän on hyvä kaveri tämän "minun" miehen kanssa. Lopulta, puolen vuoden jälkeen, sain siis pyydettyä tämän miehen puhelinnumeroa.

En tiedä mikä järki siinäkin oli. Minulla ei luultavasti ole hänelle mitään järkevää sanottavaa. Meillä ei ole mitään tulevaisuutta olemassa, sillä asumme todella kaukana toisistamme, ja muutamat asiat muutenkin estävät sen. Jotenkin haluaisin vain jonkinlaisen selvyyden tästä asiasta. Muuten se vaivaa mieltäni varmasti lopun elämää.

Hullua toimintaa. Tuli itsestäni mieleen sellainen "vainoaja". Selvittää nyt toisen puhelinnumero, ja sitten vielä soittaa, ja höpöttää jotain turhuuksia. Ei mitään järkeä. Poikaparka varmaan ahdistuun vaan. "Se Lahden likkahan on ihan hullu".

Mutta toisaalta, ei kai siinä kamalasti menetäkään jos toiseen ottaa yhteyttä. Apua! Tässä mä oon niin kamaln huono.

Olen kyllä kaikenlisäksi tässä ajelemassa sille suunnalle, joten voisin kysyä tapaamista, mutta en tiedä uskallanko. Saas nähdä nyt..

Haetaan watsoniksi watsonin paikalle.

Hetken mieliala : hämmentynyt
Nora