No niin, onhan taas tovi vierähtänyt viime merkinnästä. Vaikea lähteä mistään oikein liikkeelle taas näin pitkän tauon jälkeen, vaikka tekemistä onkin riittänyt!

Olimme Latviassa Baltian Voittaja reissussa. (tulipa monta isoa alkukirjainta). Kerttu oli junioriluokan kakkonen ERI:llä ja sai KP:n, että oiekin kivasti meni. En jaksa puida kyseistä näyttelyä sen enempää russeleiden osalta. Täällä.

Sunnuntaina mäyräkoirakehällä tapasin meidän Toopen isän, sekä siskopuolen, ja velipuolia. Olivat positiivisia yllätyksiä kaikki, ja menestyivät mukavasti kehässä.

Reissu itsessään oli ihana ja matkaseura paras mahdollinen, kiitokset vaan kaikille!

Mitäs sitten muuta on ehtinyt tapahtua.

Olen alkanut kuntoilemaan kerrankin ihan "tosissaan" (ratsastushan ei ole kuulemma oikeaa kuntoilua..). Käyn salilla ahkerasti, pari kolme kerta viikossa. Tällä viikolla on tosin tullut käytyä näköjään jo neljäkin kertaa. Kummasti se virkistää mieltä. Ja tuolla meidän salilla on aivan ihana ja rentouttava infrapunasauna, jossa voisin käydä vaikka joka päivä saunomassa.

Agility menee ihan mukavasti. Fanin pahimmat kompastuskivet, kepit ja kontaktit on oleet kovan treenin alla. Kepit menee jo ihan kivasti, ja kontaktitkin otti viime treeneissä yllättävän hienosti. Ihme ja kumma. Keväällä koitetaan päästä taas kisaamaan.

Koulu menee kivasti. Arvosanat on olleet ihan mukavaa luettavaa, ja muutenkin tuntuu kivalta opiskella. Tosin, nyt on ollut hetki kamalaa hässäkkää, eikä ole oikein ehtinyt keskittyä kouluun 100%:sti.

Auto on vihdoin kunnossa, se oli kahteen otteeseen korjattavana, ja nyt sillä saa taas ajaa ihan täyspainoisesti, aikaisemmin kun se oli vähän niinkuin saikulla..

Regina on astutettu, ja sharppupentuja odotetaan vuoden alkuun, isä on ihanaakin ihanampi intti- ja multivalio Pai, joka on alkuperäinen syy siihen että minulle sharppu ylipäänsä tuli.

Ensi kevään pentusuunnitelmatkin on vihdoin valmiina, ja ne löytyy mun sivuiltani. Pentuja on siis tulossa sijoitusnartuille Kertulle ja Smulanille, sekä eräälle kasvatilleni. Kaksi urokisista on karvaisia, tonen vähemmän, ja toinen vähän enemmän. Vaikka yleisesti pidänkin enemmän sileistä russeleista, niin josku on vaan pakko antaa periksi jossain ominaisuuksissa, ja karvanlaatu nyt on ensimmäisiä. Parhaassa tapauksessa näissäkin kahdessa pentueessa jokunen sileä pentu saattaa syntyä. Kolmas kevään pentueista tulee olemaan varmuudella sileä.

Kevään suunnitelmiin noin muuten koirarintamalla kuulunee pentunäyttelyitä kasvattien kanssa, ainakin  nyt yksi. Katsotaan mitä tuon Fiiniliinin kanssa tehdään, muutamassa pentunäyttelyssä varmasti pyörähdetään ihan vaan kokemusta hankkimassa, mutta tuo kun ei mikään näyttelykapine oikein ole, niin katsotaan innostutaanko tässä lapsuusaikana kovin paljoa kiertämään. Isona sitten muutamissa näyttelyissä käydää ihmettelemässä mitä ne tuomarisedät ja -tädit on mieltä, mutta pääasiassa meillä olisi tarkoitus keskittyä agilityyn. Myös keinoluolilla koitetaan onneamme, ja toivottavasti päästään ihan kokeisiin asti, emännän kiireistä riippuen tietty..

No niin, nythän on jo kevääksi asti sitten kirjoitettukin blogia, joten ei tarvi hetkeen käydä täälä, vai mitä?

Ei vaan, luulen että tässä tapahtuu vaikka mitä, ehkä ihan lähiaikoinakin.

Nyt eletään tosi erikoisia aikoja. Ihmiset on jotenkin ihmeellisen avoimia, kaikinpuolin. Sellaiset ihmiset jotka eivät ole ennen paljoa pukahtaneet, ovat alkaneet viritellä yllättävän syvällisiäkin keskusteluja, mikä tuntuu varsin oudolta. Paljon on nyt myös ilmaantunut uusia tuttavuuksia, ja jotkin vanhat tutut on yhtäkkiä muuttuneet paljon, miten sen voisi sanoa, läheisemmiksi.

Huomenna meillä on pentupeuhajaiset. Tosin kovin montaa pentua ei nyt taida paikalle tulla. Sirton molemmat veljet, sekä emä kuitenkin. Ja Sulo, mun ihana kasvattini. Fiini tietysti ihan kotivahvistuksena (kuten tuo Siron toinen velikin tällä hetkellä). Kämppä on kuin pommin jäljiltä, mutta niin se varmaan olisi pentupuuhailujenkin jälkeen, että ehkä se ei ole suuri vahinko. Aamulla jos vähän sitten jaksaa järjestellä.