Olen ollut laiska, etenkin blogin suhteen. Viimeisestä kirjoituksesta on jo aivan liian pitkä aika.

Kamalan paljoa ei kyllä ole tapahtunut.

Olimme siis toisessakin pentunäyttelyssä. Kasvattini Jedi oli luokkansa kolmas, ja sijoitusnarttuni Kerttu oli luokkansa toinen kunniapalkinnolla. Kaikki muutkin saivat hienot arvostelut, ja olimme päivään enemmän kuin tyytyväisiä.

Erityisen iloinen olin Funny-pentujen arvosteluista. Pennut (2kpl tuolla näyttelyssä) olivat todella samantyyppisiä keskenään, ja saivatkin kovin samanlaiset arvostelut. Rungon mittasuhteet oli molemmilla hyvät, mikä oli kovin mieltä lämmittävää, sillä tämän pentueen vanhemmat ovat keskenään ääripäitä juuri mittasuhteiden osalta. Kummallakin on mittasuhteissa sanottavaa. Yllättävää on ollut, että kaikista viidestä pennusta tuli juuri mittasuhteiden osalta vanhempiensa välimuotoja. Toinen yllätys on ollut pentujen pienet koot. Vanhemmat ovat molemmat melko kookkaita, isä on ihanteen ylärajoilla, ja emä ylikorkea, pennut ovat kaikki ihanteen alarajalla. Oletin pennuista tulevan pääasiassa isänsä korkuisia. Tätä pentuetta on ollut kyllä ilo seurata.

Viime viikonloppuna oli tuontiuroksemme Hobbe ensimmäistä kertaa meidän omistuksessamme näyttelyssä. Hobbe kävi näyttelyreissulla Liettuassa. Kotiin tuomisena oli ERI ja luokan 2. molemmilta päiviltä. Sainpahan minäkin tuliaisen reissulta :)


Sitten se pienempi osaeämääni, mihin ei liity koirat:
Töitä on ollut jonkin verran. Ensi viikonloppuna minulla on pitkästä aikaa vapaata! Ei töitä, eikä mitään koiramenoja! (Ellei sitten mahdollisesti sunnuntai-iltapäivänä...)

Olen yrittänyt opetella taas pitkästä aikaa sosiaalisemmaksi. Pyrin tästä edespäin tapaamaan kavereita vähintään kerran viikossa ihan ajan kanssa. Saa nähdä kuinka sujuu.

Sosiaalisen elämän puolelta olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta täytyy vielä hiukanm selvitellä ajatuksiani, ennen kuin saan kirjoitettua niitä tänne. Jännä tunne.

Luulen että en ole aikoihin ollutkaan ihan oikeasti ihastunut. Jokin aika sitten kuvittelin olevani ihastunut, mutta luulen etten ollut ihastunut kyseiseen ihmiseen, vaan siihen miten hän inua kohteli. Nyt kun sekin on jo ajan myötä muuttunut, en tunne enää vastaavaa ihastusta.

Tällä kertaa tuntuu, että olen ihastunut juuri tähän ihmiseen, sillä kakki hänessä saa aikaan näitä hassuja tuntemuksia. Hassua, luulen että palaan aiheeseen joskus myöhemmin. Jännittävää, vaikka luulen että ei tämäkään ikinä mihinkään etene. Olen aina niin saamaton, etten osaa tehdä mitään asioiden eteen ja sitten se vaan jää, ja kun vihdoin saisin jotain tehtyä, on jo liian myöhäistä.Joten, ei ehkä kannata odotella mitään kovin iloisia uutisia tältä rintamalta. Tosin, itselleni riittää toistaiseksi tämä pelkkä ihastumisen tunne. Kovin piristävää.

Ai niin, tämähän on myös merkittävä ylös: Minulla oli eilen hame päällä! Hämmentyneitä katseita tuli muutamia, itsellänikin oli melko hämmentynyt olo. Tuollaista tapahtuu harvoin (paitsi ehkä kesällä), joten se oli kirjoitettava muistiin. Eilen oli siis harvinaislaatuinen päivä.

Voisin ottaa päivätirsat tässä ennen kuin lähden pitämään pienille russeleille pentukoulua..