Täällä taas yötä vietetään koneen ääressä.

Elämä on aika ihmeellistä vuoristorataa. Kun tapahtuu jotain hyvää, niin pian tulee taas p*skaakin roppakaupalla. Lauantaina Virossa asuva kasvattini kävi kotikaupunkinsa näyttelyssä kokeilemassa näyttelytouhua, ja oli kivasti ROP-pentu KP:lla. Se mitä venäjänkielisestä arvostelusta selvää saatiin, niin tuomari oli kovasti pojasta tykännyt. Hauska juttu.

Tänään on sitten tullut taas kaikkea muuta kuin auringonpaistetta. Voi herranen aika noita ihmisiä. Mä en yhtään jaksaisi riidellä, mutta joskus se kai vaan olisi pakko.

Toisaalta, sain pitkästä aikaa yhteyden myös erääseen ulkomaiseen kasvattajatuttuuni. Valitettavasti hän on lopettanut yhteisen rotumme kasvattamisen, mutta silti hänellä oli vielä jonkinmoista yhteistyötä tarjota. Siitä lisää myöhemmin, kun asiat selviää. Täytyisi muistaa olla enemmän yhteydessä tuttaviin.

Ai niin, löysin vihdoin sellaisen toiminnon tästä blogistakin, jonka kautta löytää aina suoraan uudet kommenntit. Eihän siinä kauan mennyt. Löysin siis Miija viimein sun kommenttisi, heh, kiva kun olet kommentoinut. Ja Saintille vain tiedoksi, että mä voisin huolia vähän tasaisemmankin elämän toisinaan.

Nyt tarvisi lopettaa lorviminen, ja aloittaa pakkaaminen ihan todenteolla. Muuttoon ei ole enää pitkä aika. Tarvisi toki myös siirrellä mm. nettiliittymä, sähkösopimus, ja sen semmoista pientä kivaa. Huooh. Olen katsellut tässä joitain työpaikkailmoituksiakin, josko sitä menisi taas todenteolla töihin. Eiköhän asiat järjesty taas, yleensä niillä on ollut tapana.

Ärsyttää myös vaihteeksi ihmisten saamattomuus, vaikka itsekin olen toisinaan saamatonta sorttia. Mutta jos luvataan jotain ostaa, niin mun mielestä se ostetaan, ja siitä maksetaan se hinta mikä sovitaan, ja edes suunnilleen ajallaan. Noh, olkoon. Kuten sanottu, en oikein jaksa riidellä.

Toivon mukaan sosiaalinen elämäni ei pian kuole tyystin. Tuntuu että kaverit lähtevät pois tässä lyhyen ajan sisään, ja jään "yksin". Onhan ne aina olemassa, vaikka kauempana ovatkin, mutta ei se ole sama asia. Vielä kun nämä mun yhteydenpitokyvyt tiedetään. Ajattelen teitä kuitenkin ;)

Lisäksi olen tässä mietiskellyt, että olenko mahtanut pahoittaa erään ihmisen mielen. Hänen, jonka kanssa tapailimme aikaisemmin joskus tässä hieman. Hänelle taisi aika yllättäen paljastua, hiukan karulla tavalla, että minulla saattaa olla muutakin elämää. Toivottavasti en loukannut. Sääli olisi menettää taas yksi kaveri. Olemme kuitenkin tunteneet jo melko kauan ja olemme viihtyneet aina toistemme seurassa. Täytynee ottaa häneen jossain vaiheessa yhteyttä jotenkin, ja koittaa jutella. Siinä mä olen kyllä huono.

Vaihteeksi näköjään ajatukset poukkoilevat minne sattuvat, ei varmaan kovin mukavaa luettavaa, kun koko ajan mennään uudessa aiheessa, ja kaikki jää aina kesken. Vähän sellaiselta mun elämäkin tuntuu toisinaan.

Nyt taidan mennä nukkumaan. Huomenna alkaa agilitytreenit piiiiiitkän talvitauon jälkeen ja tahdon olla siellä hyvin levänneenä, pirteänä juoksentelemassa.