..ja bitteinä bittiavaruuteen.

Kirjoitin juuri puolisen tuntia blogia, oikein pohdiskellen juttuja. Ja sinne se sitten meni! Bitteinä, tai minä ikinä, bittiavaruuteen. Hiukan ehkä sylettää.

Ärsyttää erityisesti juuri siksi, että ne olivat sellaisia ajatuksia, jotka haluaisin oikeasti muistaa tulevaisuudessakin. En kuitenkaan halua yrittää niitä sepostaa tähän nyt uudelleen.

Ärsyttävää, että nyt vasta sain tietää, että tässä blogisysteemissä on joku aikaraja. Se siis kirjaa minut automaattisesti ulos tiety ajan kuluttua. Mutta kuitenkin pääsin takaisin kirjautumatta, hmm.

Senkin takia ärsyttää, että yleensä kopioin tekstin aina ennen kuin painan "Lisää", siis juuri siksi että olen epäluuloinen näitä nettisysteemejä kohtaan. Mutta tällä kertaa en tietenkään kopioinut sitten.

Miten aina voikin käydä niin? Minulla on ainainen huono tuuri. Jos jotain vain voi käydä, niin se käy minulle. Harvoin mikään menee niinkuin suunnittelen, kaikki yleensä menee jollain lailla pieleen. Sen takia aikanaan otin hevosellenikin palovakuutuksen, sillä jos nyt salama sattuu iskemään, niin se kyllä takuuvarmasti iskee juuri minun hevoseeni.

Tavallaan siihen on alkanut vanhemmite jo turtua, ei enää jaksa edes välittää, vaikka käykin huono tuuri, senhän arvasi jo etukäteen. Tässä oppii samalla väkisinkin hiukan pessimistiksi myös. Aika tylsää.

Epäonnen lapsi