Tosiaankin, siis niistä pennuista..

Lauantai-aamuna sain järkyttävän puhelun: Sijoitusnarttuni oli synnyttänyt! Shokkiin oli montakin syytä. Ensinnäkin, kukaan ei tiennyt nartun olevan tiine, tai edes mitään vahinkoa päässeen käymään. Toisekseen, narttu on todella nuori, paria viikkoa vaille vuoden ikäinen. Shokki oli siis todella suuri! Koko lopputyöpäivä meni purkaessa tunteita, en pystynyt juuri kmitään töitä tekemään. kamerapuhelimissa ei muka yhtäkkiä ollutkaan kameroita, ja päinvastoin, mistään ei tullut mitään. Kuin ihmeen kaupalla sinnittelin kuitenkin päivän loppuun asti.

Heti töistä päästyäni starttasin auton kohti Helsinkiä. Olihan se lähdettävä tarkastamaan että nartulla ja pennuilla oli kaikki kunnossa! Luojan kiitos synnytys oli sujunut ongelmitta, narttu hoiti pentuja hyvin, pennut olivat isoja, vahvoja ja jänteviä. Todella reippaita! Silti se oli jotenkin niin uskomatonta, se pieni narttu oli yhtäkkiä jo äiti.

Tällä hetkellä tärkeintä on, että narttu ja pennut voivat hyvin. Tapahtuneellehan nyt ei valitettavasti enää mitään voi. Vahinkoja sattuu, ja mun tuurilla tietenkin juuri mun kohdalle. Voisin kirjoittaa kokonaan uuden blogin huonosta tuuristani koirankasvatuksen saralla...

Ottaen huomioon sen kuinka järkyttynyt ja pahoillani olen tapahtumasta ollut, olin todella vimmastunut, kun eräs koiraharrastaja tänään alkoi minua syytellä ja haukkua tapahtuneen johdosta. Jotenkin tuli sellainen olo, että voi v**piiiiip*u. Että ihmiset kehtaa! Ei voi kyllä muuta sanoa! Totta kai toivoisin, ettäö olisin voinut estää tämän vahiongon tapahtumisen, mutta miten se olisi ollut mahdollista? En oikein edes ytmmärrä että miten tämä voi minun syytäni olla, mutta ilmeisesti se nyt sitten oli. Ja sitten kun tuli sellainen olo hänen puheistaan, että minä en muka välittäisi paskaakaan tapahtuneesta! Vaikka niin ei todellakaan ole. Tuli TODELLA paha mieli, siis TODELLA!!!

Joskus mietin, että onko ihmisillä ihan oikeasti taipumusta yrittää pahoittaa toisen pahoittunutta mieltä entisestään? Siis kääntää veistä haavassa, ja lyödä lyötyä? Siltä minusta tuntuu, ainakin joidenkin ihmisten kohdalla. Toiset ihmiset sentään osaavat lohduttaa hädän hetkellä, vielä, onneksi.

Kiitos heille siitä! Tämä muistetaan ihan varmasti!

Edelleen shkokin jälkimainingeissa tasapainotellen..

Hetken mieliala : raivostunut
Nora, joka yrittää koota itseään