Eih, ei vieläkään kommentteja. Luulen että kukaan ei edes lue mun marinoitani enää. Ihmekös tuo kun on menossa tämmöinen kamala synkistely masistelu märistely kausi. Tuntuu kamalalta marista ja valittaa koko ajan.

Olen kahtena iltana nyt rentoutunut rauhassa parin viinilasillisen ääressä. harjoittelen jo ennakkoon, kun ystäväni tuolta jostain kaukaa on taas pitkästä aikaa (juhannuksesta on ainakin miljuuna vuotta) tulossa käymän luonani. Meillä on suunnitelmissa viikonloppu täys juhlaa. Oikeasti emme ole suunnitelleet mitään sellaista, mutta kun meidän voimamme yhdistyvät, meistä muodostuu semmoinen voimakaksikko, että kaikki muuttuu juhlaksi.

Tämän lisäksi ensi viikonloppu on myös lopullinen (liian rankka sana, pitäisi ehkä sanoa toistaiseksi viimeinen..) läksiäisjuhla ystävälleni. Hän muuttaa piiiitkäksi aikaa pois täältä, Vaasaan. Vaasa on ihan liian kaukana. Vaas akuitenkin on aina vaikuttanut ihan kivalta kaupungilta, enkä ole koskaan Vaasassa vieraillut, joten jotain positiivista.

Toinen kaverini olikin jo luvannut että lähdemme yhdessä tämän ystäväni luona käymään syksyn aikana. Tosin, saa nähdä kuinka ystävyytemme käy pitkän yhteisen ajomatkan jälkeen.

Viinilasini vaikuttaa ei-ihan-niin-täydeltä (huomaa positiivinen ajattelu), joten käyn tässä välissä täyttämässä lasini. Älä ihmettele, jos pomppaan kohta aiheesta toiseen.

Olin viime lauantaina kaupungilla. Päätin että nyt on pakko lähteä ulos ihmisten ilmoille. Otin auton alleni ja hurautin kaupunkiin. Kävin divalla tervehtimässä tutut, mutta koska vaikutti suht hiljaiselta, ja olin luvannut kaverilleni että tapaamme huoneella, niin lähdin sinne. Olipa muuten avartava kokemus. On se jännä miten samassa kaupungissa voi kahdessa eri baarissa olla niin eri ihmisiä. Huoneella oli paaaaljon sellaisia ihmisiä joita en ole koskaan ennen tavannut. Tähän tosin voi vaikuttaa sekin, että oli päivämäärä 070707, jolloin lähes kaikki naimattomat olivat päättäneet astua avioon, joten paikalla oli paaaaljon ulkopaikkakuntalaisia häävieraita. Jokatapauksessa, ilta oli vähintäänkin mielenkiintoinen.

Tapasin myös ihmisen lähimenneisyydestä. Meidän välimme ovat jääneet minulle epäselviksi, koska viimeksi kun tapasimme, saatoin hieman loukata häntä., vahingossa tietenkin. Nyt hän oli selvästi vilpittömästi iloinen tavatessaan minut. Kuitenkaan ihan kaikki ei ollut ennallaan. en tiedä mitä ajatella. Minusta oli mielettömän kiva nähdä hänet pitkästä aikaa, mutta en kuitenkaan tiedä kuinka suuri se tunne oli, ja mistä se johtui. Luulen että olin vain iloinen pelkästä jälleennäkemisestä.

Haluaisin päästä eteenpäin elämässä näiden ihmissuhteiden osalta. Se tuntuu vain kovin hankalalta kun tiedät-kyllä-kuka (jos tiedät), aina vaan kaihertaa mieltäni. Miksi kaiken pitää aina olla niin monimutkaista? Miksei vain voi puhua suoraan? Itsehän olen aina ja kaikessa muuten niin kovin suora, mutta oman tunne-elämäni suhteen olen mykkä kuin, no, mikä sitten niin mykkä onkaan. En vaan uskalla sanoa, enkä näyttää tunteitani. En halua loukata, enkä etenkään tulla lokatuksi. Ja, kyllä hänkin varmasti tietää, tietää

On se jännä, haluaisin niin kovasti aina selvittää asiat, sekä tietää totuuden, mutta en kuitenkaan osaa avata suutani. Kuitenkin, asiat on toisinaan pantava vaakakuppiin ja laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Joskus menetettävää voi olla lähes yhtä paljon kuin saavutettavaa, ja tuolloin kannattaa jo miettiä, kumpi riski kannattaa ottaa. Ja yleensähän ihmiset loppujen lopuksi kuitenkin mukavuudenhaluisina pelaavat varman päälle.

No, se mikä on liian hyvää ollakseen totta, ei yleensä ole totta ;)

Tällä kertaa koira-asiat tähän loppuun:
Pennut leikkivät tänään ensimäisen kerran kunnolla. Hauskaa ettäjalat eivät vielä ihan kunnolla kanna, mutta painimatsi pitää ottaa siskon tai veljen kanssa :D Tänään kävi aivan ihana pariskunta kylässä. Tapasin heidät jo viime viikonloppuna mätsärissä, mutta tänään he kävivät meillä. Heille on ilo todella myydä pentu.

Nasun pennut eivät vielä tee tuloaan. Nasu itse näyttää siltä kun olisi nielaissut jalkapallon kokonaisena, ja olotilakin ilmeisesti on sitä luokkaa, sellainen ähinä kuuluu tuosta lattialta jalan vierestä. Toistaiseksi ruoka maistuu todella hyvin ja Nasu on muutenkin pirteä. Toistaiseksi ei siis pieniä possuja luvassa. Ajattelin pikkuhiljaa kuitenkin alkaa tässä mittailla lämpöjä. Laskettu aikahan on ensimmäisen astutuksen perusteella vasta ensi viikon keskiviikkona, ja sitä seuraavista astutuksista mennään jo kahden viikon päähän, joten en usko että pennut ihan vielä ulos tulevat. Saamme luultavasti nukkua vielä rauhallisia öitä.

Lasi on vasta puolillaan, mutta aivot jo puoliksi tyhjät. Taidan mennä rappusille hekeksi istuskelemaan, siinä on hyvä olla, poltella tupakkia, siemailla viiniä ja miettiä syntyjä syviä. Siinä vietimme Tiian kanssa myös suurimman osan juhannuksesta '07