Varsinainen koiraviikko (tai koiran viikko) takana. Pariin otteeseen käytiin helsingissä astuttamassa kaverin narttua. Molemmilla kerroilla onnistui hienosti. Hauskaa oli kun uroksella oli sen verta tappijalat, ettei yltänyt kunnolla astua, vaan joutui hoitamaan homman joko ilmassa tai pompaten jalalta toiselle. Suloisen näköistä, ja suloinen oli uroskin.

Oman koiran astutukset taas ei tunnu lutviutuvan. Uros ja narttu eivät ole pätkän vertaa toisistaan kiinnostuneita. Pentu (narttu) astuu kyllä narttua, mutta urosta ei voisi vähempää kiinnostaa. Välillä käy lipasemassa, mutta sitten jatkaa muita touhujaan. Hiukan turhauttavaa. Toivottavasti kukaan ei ala mulle koskaan selittämään kuinka helppoa on astuttaa oma narttu omalla uroksella. Tähän mennessä on ollut paljon helpompaa käyttää ulkopuolisia uroksia.

Torstai ja perjantai minulla oli vapaata. Tarkoitus oli nämä vapaat pyhittää ihan itselleni, mutta toisin kävi. Kaverini ilmoitti, että on tulossa Kuopioon, ja koska hänellä on yksi koiristani, pyysin että toisi tämän osaomistusurokseni kylään. En siis ollut nähnyt Köpiä sen koommin kun se meiltä viime vuonna lähti. Komea oli pojasta tullut. Harmikseni sen purentavika oli vain pahentunut, vaikka salaa olin toivonut että se oisi oiennut. Nyt sillä oli todella selkeä alapurenta, joten ei tarvitse silläkään asialla enää päätä vaivata. Köpi kun tuli, koettiin meillä taas kamalat sembalot. Ensimmäisen kerran elämässni mieleeni pilkahti ajatus rodun vaihtamisesta kokonaan. Onneksi se sitten meni ohi kuitenkin. Koirat olivat siis pareittain eristyksissä. Yö meni kuunnellessa ensin Köpin huutoa oven takana kunnes vaihdoin nämä omat eteiseen ja otin nuorimmaiset makuuhuoneeseen. Sain hetken nukkua. päivällä en tietenkään voinut mihinkään lähteä, kun en halunnut ottaa riskiä että pääsevät jollain konstilla samaan tilaan. Makailin sohvalla koko päivän pökerryksissä, ja välillä siirtelin koiria edestakaisin, että pääsivät kaikki vuorollaan pissalle.

Eilen illalla Köpi sitten lähti takaisin Kuopioon, ja me lähdimme Danan ja Fanin kanssa kokeilemaan onnea kaverini isolle aidatulle pihalle. Olin nimittäin ajatellut, että oma reviiri saattaa olla osasyy "haluttomuuteen. Mutta eipä natsannut. Tänään käytiin uudestaan. Dana jo pikkasen tarjoaa Fanjille, mutta Fani ei ole kiinnostunut. Saattaa tietysti olla että Fani on todella tarkka ja Danalla ei vaan vielä ole tärppipäivät kohdallaan. Toivottavasti onnistuu jossain vaiheessa. Tämä alkaa olla aika turhauttavaa jo.

Viikonloppu olisi sitten töitä. onneksi lyhyitä päiviä, joten iltapäivät on aikaa puuhastella. Tänäänkin sain jo pikkasen siivoiltua pahimpia sotkuja, mutta vielä olisi paljon homma. Toivottavasti saan viikonloppuna aikaiseksi siivottua lisää.

Äiti oli taas kultainen ja apuna eräässä pikku ongelmassa. Onneksi on hyvät välit vanhempiin! Toiset eivät edes puhu vanhempiensa kanssa. Kamalaa.

Nyt painun pehkuihin, että jaksan lähteä aamulla töihin. Töiden jälkeen meillä on russeliporukan rantapiknik, eikä mulla ole sinne mitään viemistä... ehkä jos sitten voikkkostarpeet ottais mukaan...

Kumma kun ei äijälle kelpaa.

Hetken mieliala : odottava
Nora