Mä tahtoisin nyt sen pienen punaisen tuvan ja perunamaan. No en ihan, mutta talon kuitenkin. Mummonmökki tarpeeksi suurella pihalla jossa koirat mahtuisivat hyvin temmeltämään. Ei haittaisi vaikka olisi valmiiksi aidattukin.

Tänään kävin katsomassa jälleen kahta taloa. Ne oli suoraan sanottuna TYLSIÄ! Ja vielä sieltä mun hintahaarukan yläpäästä. Alkaa tuntua taas hiukan toivottomalle. Mulla on edelleen se yksi kiva talo maalta katsomatta. Kun sen esittelijä on jotenkin laiska eikä suostu lähteä sitä näyttämään, vaan ajeluttaa minua edestakaisin. Tänään koitin ajella katsomaan kyseistä taloa, mutta olin katsonut osoitteen väärin. Jäi siis jälleen näkemättä. Mutta huomenna aion käydä sen katsomassa.

Tänään tuli pienen pieni pelko. Millaista se olisi asua yksin maalla isossa omakotitalossa. Hiukan tietysti pelottavaa. Mutta luojan kiitos mulla on tuo vahtikoiran alku nykyisin. Se varmasti suojelee, ja ei kai kukaan toisaalta sinne maalle eksykään. Mutta toisaalta sitten sieltä liikkuminen on vielä vaikeampaa kuin täältä. Mahtaako olla sosiaalinen itsemurha muuttaa yksin maalle...

Mutta, nythän aloitan uudessa koulussa, enköhän tapaa uusia ystäviä, ja ehkä joillain heistä on jopa auto. (Jostain syystä kaikki mun tän hetkiset ystäväni ovat autottomia.) Joka tapauksessa olen päättänyt, että jos tämä talo nyt todella on sellainen kun kuvittelen sen olevan, niin meidän perhe muuttaa maalle! koirilta en ole kysynyt, mutta tuskin niillä on mitään sitä vastaan että pääsevät päivittäiseen myyräjahtiin ja höyryämään pitkin isoa tonttia! Ei, en usko että panevat pahakseen!

Toivottavasti tämä talo olisi se minun unelmataloni. Toivon todella että se oikea talo löytyisi pikaisesti ja pääsisin pois tästä taloyhtiöhelvetistä.

Koirarintamalla iloista odotusta. Dana paisuu paisumistaan, pian sitä täytyy alkaa vyöryttelemään varmaan. Laskettuun aikaan on noin kaksi viikkoa. Kasvattini on ollut meillä reilun viikon nyt hoidossa, tai astutettavana. On ollut hauska seurata sen touhuja. Siinä on kamalan paljon tuttua. Monet eleet, ilmeet, ja käyttäytymisrituaalit ovat aivan kuin äidillään. Hauskaa. Astutukset sujuivat hienosti, ja nyt vaan jännäämään että kaikki menee hyvin ja syntyy terveitä russelilapsia. Huomenna tai ylihuomenna aion viedä hoitolapsen takaisin kotiinsa. Takaisin haen sen noin 7-8 viikon kuluttua, reilusti ennen synnytystä. Jännää, ensimmäinen pentue, joka syntyy sijoitusnartulle.

Koirapiirit ovat taas vaihteeksi käyneet hiukan ylikierroksilla. Foorumeilla on älyttömiä riitoja, haukutaan toisia jaosoitellaan sormella ihan suoraan. Itsessään ei tietenkään ole koskaan mitään vikaa. Mutta näinhän se aina menee. "Ei meidän lapset mutta naapurin kakarat."

Sama se on täällä taloyhtiössä, herranen aika mitä ihme touhua. Onneksi noita pirullisia naapureita tuntuu olevan muillakin eikä vain minulla. Jollain sairaalla tavalla se lohduttaa.

Sitten se hevonen. Tallipaikan vaihto tosiaan olisi edessä aika pian, ja minä hullu en ole sanaut aikaiseksi vielä valittua sopivaa tallipaikkaa. Kaksi todella varteenotettavaa vaihtoehtoa olisi, mutta en ole vielä saanut aikasieksi käytyä kumpaakaan katsomassa. Saamaton minä. Toinen näistä talleista olisi ihan lähellä sitä "taloa maalta". Jos nyt päättäisin juuri sinne muuttaa, niin sittenhän ei olisi lainkaan epäselvää ettenkö veisi hevosta "naapuriin". Mutta katsotaan nyt. Onhan tässä vielä muutama viikko aikaa. Ja onneksi minulla on suunnitelma b. Erään tuttavan talli, joka tosin on melko kaukana, mutta aivan mahtavat puitteet. Jos en muualle saa hevostani, vien sen tämän tuttavan luo vaikka väliaikaisesti asustelemaan.

Huomenna on siivouspäivä. Tänään oli tarkoitrus jo siivota, mutta taloja katsellessa menikin kauemmin kuin luulin, joten siivoilu siirtyi huomiselle. Onneksi on loma, niin on varaa siirtää asioita huomiselle, kun joka päivä on aikaa tehdä vaikka mitä! Todella mahtavaa!

Kunhan saan siivottua, niin tämän viikon aikana jatkan keskeneräiset kotisivuprojektit loppuun. Harmittaa kun ne ei ole valmistuneet yhtä nopeasti kuin jotkin aikaisemmat tekemäni sivut. Nyt on vaan ollut kiireempää. Mutta nyt lomalla ehdin saada nekin pikaiseen valmiiksi. Kotisivujen teko on kivaa puuhaa. Pääsee toteuttamaan itseään, ja kokemaan oivalluksia. Jokaisten sivujen teon aikana oppii yleensä jotain uutta.

Kohta voisin siirtyä unten maille, ja herätä huomen aamulla pirteänä taas uuteen päivään. Ai että on ihanaa olla lomalla!

Mikä Kesä!

Loma-Nora