Kuulisitte kun yritän hoilottaa noin! Ei ole kovin kaunista kuunneltavaa.

Perjantaina lähdetään siis Teuvalle, tuonne Seinäjoen tietämille, ihan noin vaan huvikseen ajelemaan. Suoraan töistä tullessani pakkaan koirat autoon ja lähden ajelemaan. Olen kyllä ilmoittanut lähteväni töistä jo aikaisemmin. Mitäkö siellä Teuvalla sitten on? Fanin kasvattaja asuu siellä, ja jostain syystä näemme melko harvoin. Ja nyt siellä sattuu sitten olemaan näyttelykin, joten oli hyvä syy lähteä kasvattajan luo vierailulle. Tällä kertaa olen sentään yötä. Yleensä olen käynyt siellä vain kääntymässä. Hullun hommaa. Tuohon näyttelyyn meiltä menee Fani, pitkästä aikaa. Moni russeli-ihminen kyllä kyseli, että Lilanko olen sinne ilmoittanut. (Lila on siis alle 6kk), en ihan vielä. Sitten olivat ihmeissään: "Kenetkäs sitten?"

Fani ei ole mikään superhieno, mutta sitä on kiva viedä näyttelyihin, kun se tykkää niissä olla. Eikä sillä kovin huonosti ole edes mennyt, kun on saanut rivin ykkösiä. Nykyään tietysti mikään muu ei ole mitään kuin ERI, mutta EH on edelleen erittäin hyvä. Ja kyllä minä olen siihen ollut joka kerta tyytyväinen. Lauantaina voi käydä köpelösti. Mulla on aavistus, että Fani saa elämänsä toisen H:n. Mutta ei se mitään, katsellaan miltä se kirjallinen arvostelu näyttää.

Samalla reissulle siis Fani pääsee sukuloimaan. Fanin pappa asustelee tuolla kasvattajan luona, ja pentuesisko on kuulemma tulossa myös sinne kyläilemään. Hauska nähdä mimmoinen siitä on kasvanut. Ja ennenkaikkea, ovatko yhtään samannäköisiä. Näyttelyyn taas on ilmoitettu liuta Fanin serkkuja. Taitaa tulla varsinainen sukukokous pojalle.

Mutta tänään ja huomenna, sekä perjantaina on siis vielä töitä. Tänään olen kokonaiset 9 tuntia yksin töissä. Kaveri vaan eilen ilmoitti pitävänsä tänään vapaapäivän. Ei siinä mitään, tuli vaan aika yllättäen. Huomenna taas meillä on koulutus, Kouvolassa. Että saadaan vähän reissata. Sovittiin vielä että mennään mun autolla.

Ja autosta puheen ollen.. Vaihdoin eilen vihdoin kesärenkaat. Tai oikeimmin yritin, mutta ei siitä tullut mitään. Ne on semmoisella pyssyllä viimeksi ammuttu ne pultit, ja olivat niin tiukassa, että ei ne mun painolla auennu. Saatiin avainkin solmuun (kun naapurin setä tuli hätiin). Ei siinä sitten muuta kun Essolta hakemaan kunnollista ristikkoavainta. Sen jälkeen uusi yritys. No, eikös maa pettänyt tunkin alta, eikä saatu tunkkia pois. Jouduttiin kaivamaan maahan kuoppa. Sitten siirsin auton asfaltille, ja kolmas yritys. Tällä kertaa vaihto sujui, ja sain kesäpelit alle! Mahtava juttu, ja mahtava naapurinsetä. Kauhulla odottelen ensi syksyä...

Hetken mieliala : iloinen
Nora